Tim Sparv joutui toteamaan oman rajallisuutensa pelaajana jo aikaisin. Se kasvatti hänestä rajoja rikkovan ihmisen.

Tim Sparv ei ole se kaikkein näyttävin, nopein tai taitavin suomalaispelaaja historiassa. Silti Oravaisissa syntyneestä pelaajasta tuli yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä Huuhkajat-pelaajista.

16-vuotiaana Southamptonin junioriakatemiaan lähtenyt Sparv pääsi treenaamaan yhdessä tulevien maailmantähtien, kuten Gareth Balen, kanssa. Suomalainen kuitenkin tajusi riittävän aikaisin, etteivät hänen kykynsä tule riittämään samoihin sfääreihin, ja alkoi rakentaa uraansa järkevyys edellä.

Englannin jälkeen Sparv kolusi läpi Ruotsin kentät, jotka toimivat täydellisenä porttina suurempiin ympyröihin. Ruotsin vuodet poikivat siirron Hollantiin, missä Sparv nousi nuoresta iästään huolimatta Groningenin kapteeniksi.

Henkilökohtaisesti hyvin sujuneiden kausien jälkeen Sparv lähti hakemaan nousua Bundesliigaan kakkosbundesliigassa pelanneen Greuther Fürthin riveissä. Kausi 2013-2014 eteni suunnitelmien mukaisesti aina viime metreillä saakka, mutta lopulta tie tyssäsi nousukarsintoihin.

Sparv ei toiseksi kaudeksi kakkosbundesliigaan jäänyt, vaan lähti Midtjyllandiin. Vuodet Tanskassa muovasivat keskikenttäpelaajan parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään ja nostivat hänet lopullisesti suuren yleisön tietoisuuteen.

Voittava, ei näyttävä

Sparvin uran parhaat vuodet osuivat aikaan, jolloin datan ja analytiikan käyttö valmentamisessa sekä seurajohtamisessa otti ensimmäisiä askeliaan jalkapallomaailmassa. Tämän voi sanoa osoittautuneen Sparvin onneksi. Suomalainen oli seuran ostaneen, datan nimeen vannovan, Matthew Benhamin ensimmäinen datan avulla tehty pelaajaostos.

Lähestymistapa toimi. Midtjylland voitti heti Sparvin ensimmäisellä kaudella Tanskan mestaruuden ensimmäistä kertaa koskaan. Sparv, joka ei tehnyt kaudella maaliakaan, valittiin joukkueen vuoden pelaajaksi. Keskikenttäpelaaja oli kuitenkin elintärkeä pelaaja joukkueelleen, ja kaikki Midtjyllandin seurayhteisössä tiesivät sen. Sittemmin Benham on johdattanut myös englantilaisen Brentfordin menestykseen dataan perustuvalla johtamismallillaan.

Midtjylland oli Sparville täydellinen ympäristö. Hän oli jo aikaisin ymmärtänyt rajallisuutensa pelaajana, mutta oli päättänyt ottaa urastaan irti kaiken, minkä omilla lahjoillaan pystyi. Sparv kehitti itseään määrätietoisesti sitä kohti, että pystyi pelaamaan voittavaa jalkapalloa ja auttamaan joukkuettaan mahdollisimman monin tavoin.

Sparv ei koskaan osallistunut aktiivisesti hyökkäyksiin, koska hän tiesi, että hänen nopeudellaan ollaan ongelmissa, jos joudutaan juoksemaan kovaa takaisin omiin. Hän ei yrittänyt ottelu toisensa jälkeen murtavia syöttöjä tai hienoja maaleja, koska ymmärsi, että hänen taidoillaan niiden onnistumisten todennäköisyydet ovat pienet.

Sen sijaan Sparv pelasi peliä, joka lisäsi todennäköisyyttä sille, että hän onnistuisi siinä roolissa, johon hänet hankittiin. Sitä kautta hän pystyi myös tekemään ympärillään olevista pelaajista parempia. Kävi ilmi, että hitaan ja hieman kulmikkaan Sparvin kanssa hänen joukkueensa keräsivät enemmän pisteitä kuin ilman häntä.

Todennäköisyyksien päälle ymmärtävä fiksu pelaaja oli juuri sellainen, jonka Benham halusi Midtjyllandin johtohahmoksi, ja jonka Markku Kanerva halusi Huuhkajien pelilliseksi johtajaksi.

Jos et voi kehittää itseäsi fyysisesti, kehitä itseäsi henkisesti

Myöskään Huuhkajissa Sparv ei ollut joukkueen taitavimpia tai valovoimaisimpia tähtiä. Siitä huolimatta hän oli joukkueen henkinen ja pelillinen selkäranka; tukinoja, joka mahdollista muiden nousun parrasvaloihin.

Kentällä ollessaan Sparv ei koskaan lakannut puhumasta. Jos hän ei ehtinyt johonkin palloon, hän varmisti puheellaan, että joku toinen ehti. Hän ei ehkä itse pystynyt kaikkiin mahdollisiin pallollisiin ratkaisuihin, mutta osasi ohjata muiden pallollisia ratkaisuja niin, että joukkueen tekeminen parani.

Sparv saattoi toki olla luonnollinen johtaja, mutta yhtä mahdollista on, että hän itse kehitti itsestään sellaisen. Pelaajan, jonka voi fyysiset avut voi korvata, mutta jonka muita apuja ei voi. Keskikenttäpelaaja muun muassa opiskeli kapteenin merkitystä joukkueelleen uransa aikana. Sillä tavalla taidoiltaan vajavaisesta Sparvista tuli voittava pelaaja, jota arvostettiin jokaisessa joukkueessa, johon hän meni.

On aivan eri asia olla äänekäs kuin olla merkityksellisesti äänekäs. Vaikka kyseisellä ajanjaksolle sisältyy Suomen maajoukkueen historian parhaat vuodet, eivät Huuhkajat silti voittaneet vuosina 2011-2019 ainuttakaan kilpailullista ottelua, jossa Sparv ei pelannut. Vuosina 2015–2018 Suomi pelasi 20 karsintaottelua, joista Sparv pelasi kymmenessä. Näistä kymmenestä pelistä Suomi keräsi 26 pistettä. Kymmenenestä pelistä ilman Sparvia pisteitä tuli kolme.

Vaikka Sparv oli hyvä jalkapallonpelaaja, oli hänen suurin erikoisominaisuutensa siinä, että hänen kanssaan pelaavat pelaajat vaikuttivat häntä paremmilta.

Ei älykäs, vain utelias

Kun Sparvin jalkapalloilullinen älykkyys kasvoi, kasvoi myös hänen ulkojalkapalloilullinen älykkyytensä. Samalla hän uskalsi alkaa ottaa kantaa myös kentän ulkopuolisiin asioihin.

Maahanmuuttajien lasten keskellä kasvanut ja alaikäisenä ulkomaille muuttaneesta Sparvista oli kasvanut luontaisesti erilaisuutta hyväksyvä ja ymmärtävä aikuinen. Palloliiton tiedotustilaisuudessa, jossa Sparv ilmoitti uransa loppumisesta, hän myös totesi, että hänen henkilökohtaisen kehityksensä kannalta on ollut erittäin tärkeää kokea eri kulttuureja ja asua useassa maassa.

Kun maailman, ja etenkin jalkapallomaailma, alkoi kehittyä suuntaan, joka ei sopinut Sparvin arvoihin, ei Huuhkajien kapteeni voinut enää olla hiljaa.

Sparv alkoi ottaa yhä äänekkäämmin ja yhä useammin kantaa muun muassa ihmisoikeuskysymyksiin, sukupuolten väliseen tasa-arvoon tai rasismiin. Samalla hän puhui esimerkiksi lukutaidon ja koulutuksen merkityksestä.

Sparv on julkaissut arvostetussa The Players Tribunessa, vakuuttanut joukkuekaverinsa polvistumaan ennen peliä ja taistellut vääryyksiä vastaan omalla äänellään mediassa.

Tänä vuonna hänen työnsä myös huomioitiin kansainvälisesti, kun pelaajayhdistys FIFPRO palkitsi hänet Player Voice -palkinnolla. Sparvin meriiteiksi lueteltiin muun muassa ihmisoikeuksien, tasa-arvon, koulutuksen, lukutaidon, antirasismin ja ilmastonmuutostaistelun puolesta puhuminen.

Sparv ei usko siihen, että jalkapalloilijoiden tulisi keskittyä vain pelaamiseen. Hänen mielestään myös urheilijat ovat yhteiskunnan jäseniä siinä missä kaikki muutkin, ja myös heidän tulee kantaa yhteiskunnallinen vastuunsa. Lisäksi Sparv muistuttaa, että loppukädessä pelaajat ovat niitä, joita suuri yleisö tulee katsomaan ja seuraa somessa, eivät esimerkiksi seurajohtajat. Siksi pelaajien äänellä on painoarvoa, jos nämä sitä uskaltavat käyttää.

Sparv ei ole pelkästään uskaltanut käyttää. Vuonna 2020 hän kertoi Yle Urheilulle, että tuntee maajoukkueen kapteenina vastuuta siitä, että hän pelaamisen lisäksi vaikuttaa asioihin ja toimii esikuvana. Sellaisia johtajia me tarvitsisimme urheiluun lisää.

Vuotta aiemmin Sparv oli sanonut, ettei usko olevansa älykäs ihminen, ainoastaan utelias ihminen. Paljon Sparvia aiemmin eräs Socrates sanoi, että ainoaa oikeaa viisautta on tietää se, ettei tiedä mitään.

Sparv ymmärsi, ettei hän voi olla maailman taitavin jalkapalloilija. Joten hän ei keskittynyt epäolennaisuuksiin, vaan teki itsestään voittavat pelaajan niillä avuilla, joihin hän pystyi vaikuttamaan. Sitä hän voi opettaa myös itseään nuoremmille pelaajille.

Vielä tärkeämpää kuitenkin on se, että Oravaisista lähtöisin oleva perheenisä on ymmärtänyt, mikä maailmassa on tärkeää. Hän on myös löytänyt oman kanavansa vaikuttaa.

Sparv kertoi maanantaina, ettei tiedä vielä mitä tulee uransa jälkeen tekemään, mutta että todennäköisesti se tulee löytymään valmennuksen parista. Se on hyvä uutinen koko suomalaiselle jalkapalloyhteisölle, mutta myös koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Sparv tulee todennäköisesti kouluttamaan hyviä pelaajia. Mutta mikä vielä tärkeämpää, hän tulee kouluttamaan hyviä ihmisiä.