Huuhkajat taisteli urheasti Tanskaa vastaan sunnuntain EM-karsintaottelussa. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä jalat loppuivat yksinkertaisesti kesken. Kello voitti tämän erän ääriväsynyttä huuhkajaryhmää vastaan, jonka ei välttämättä olisi tässä maaotteluikkunassa edes pitänyt lähteä tällaiseen taisteluun.
Suomi hävisi sunnuntai-iltana Tanskalle 0–1 Olympiastadionilla pelatussa EM-karsintojen ottelussa. Tulos ei ole minkäänlainen yllätys, sillä Tanska on karsintalohkon ylivoimainen voittajasuosikki ja materiaaliltaan selvästi paras joukkue. Silti kyse on valtavasta pettymyksestä.
Pettymys johtuu ennen kaikkea siitä tavasta, jolla tappio tuli. Huuhkajat roikkui kiinni pisteessä aina ottelun 86. minuutille asti. Sitten Pierre-Emile Højbjerg sai vähän liikaa tilaa puolustuslinjan edessä, pääsi kääntymään ja upotti pallon Suomen maalin alakulmaan. Lähes puolitoista tuntia jatkunut uskomaton uurastus ja väsymätön taistelu oli yhtäkkiä valunut hukkaan.
Suomi piti Tanskan loistavasti pois aidosti vaarallisilta maalintekosektoreilta. Tilastojen valossa Tanskan paras maalipaikka oli Joachim Andersenin pusku 78. peliminuutilla, jonka maaliodottama oli 0,11. Muita yli 0,05 maalin odottaman paikkoja ei Tanskalla ollutkaan. Siinä mielessä Markku Kanervan ottelusuunnitelma toimi täydellisesti.
Valitettavasti huonoistakin maalipaikoista osuu, jos niitä saa riittävän paljon. Tanskalla oli ottelussa 16 laukausta Huuhkajien neljää vastaan. Mikä vielä merkittävämpää, Tanskalla oli kuusi laukausta maalia kohtia, Suomella ei ainuttakaan. Inhorealistinen puolustustaistelu voi tuottaa yksittäisissä otteluissa toivotun tuloksen, ja Huuhkajat kävi sunnuntaina äärimmäisen lähelle sen tuloksen saavuttamista. Isoa kuvaa se ei kuitenkaan muuta. Jos sama ottelu pelattaisiin 100 kertaa uudestaan, Tanska voittaisi 99 niistä.
Jos Huuhkajat olisi kestänyt viisi minuuttia pidempään ja ottelu olisi päättynyt tasapeliin, ei suurperkuuta tarvittaisi. Tappion myötä on kuitenkin aiheellista kysyä, että oliko Suomen ryhmittäminen poteroasemiin ja varautuminen äärifyysiseen puolustustaisteluun kannattava vaihtoehto – varsinkin poikkeuksellisen raskaalla maaottelutauolla?
Huuhkajat oli torstaina pelannut fyysisesti kuluttavan karsintaottelun Kazakstanissa, minkä jälkeen edessä oli pitkä paluumatka Suomeen. Kun Venäjän ilmatilan ylitse ei saa lentää, on matka Astanasta Helsinkiin lyhimmilläänkin lähemmäs kymmenen tuntia. Tanska puolestaan oli pelannut, kuten Kanerva halusi ottelun jälkeen muistuttaa, kevyen kotiottelun San Marinoa vastaan tunnin lentomatkan päässä Helsingistä.
Palautumisaika, joka maaottelutauoilla on muutenkin äärimmäisen lyhyt, oli siis Huuhkajilla väistämättä Tanskaa lyhyempi. Kaiken lisäksi takana oli myös kroppaa kuluttava menomatka Kazakstaniin. Lisäksi pelaajista Robert Taylor, Jere Uronen ja ennen kaikkea molemmat pelit avannut Teemu Pukki olivat lentäneet vasta alkuviikosta Astanaan Yhdysvalloista. Kukin pelaajista oli istunut oman sarjapelinsä jälkeen lentokoneessa noin 20 tuntia.
Seuraavalla maaottelutauolla Huuhkajat pelaa ensimmäisen pelinsä lauantaina. Nyt Suomi oli Astanassa tositoimissa jo torstaina, vaikka koko joukkue oli pelannut vielä edellisenä viikonloppuna sarjapelejä. Pitkän matkustamisen lisäksi palautumis- ja valmistautumisaikaa edellisten sarjapelien jäljiltä oli siis todella vähän.
Suomen maajoukkue ei ollut tässä maaotteluikkunassa tuoreimmillaan. Pukki myönsi, että voimat loppuivat täysin toisella puoliajalla. Kotkalaisen lisäksi Rasmus Schüller ja Nikolai Alho pyysivät oma-aloitteisesti vaihtoa, koska eivät yksinkertaisesti enää jaksaneet. Benjamin Källman kertoi, että jalat alkoivat ottelun lopussa krampata, eikä tankissa juuri ollut enää virtaa.
Se on helppo uskoa. Joukkue teki sunnuntaina käsittämättömän määrän töitä ja noudatti vaativaa pelisuunnitelmaa ihailtavasti. Jossain kohtaa se ei kuitenkaan enää riittänyt. Kuten Matti Peltola ottelun jälkeen sanoi, ”ehkä vähän väsyttiin ja jätettiin muutamat metrit ottamatta”.
Olisiko Suomi pärjännyt paremmin, jos se olisi lähtenyt haastamaan Tanskaa pallollisessa pelissä? Todennäköistä sekään ei ole. Tanska on niin laadukas joukkue, että tulos olisi sillä tavalla pelatessa voinut olla paljon karumpi.
Mutta olisiko sitä silti kannattanut kokeilla? Etenkin nyt, kun takana oli historiallisen kuluttava maaotteluikkuna ja täyden kotiyleisön tuki?
Sitä kysymystä voi pyöritellä loputtomiin, sillä vastausta siihen ei koskaan saada. Faktaa on vain se, että nyt fyysinen vaade oli Huuhkajien pelaajille liian kova.
Urheilutoimittaja
juuso@sportnyhet.com
Jätä kommentti