Suomi munasi mahdollisuutensa EM-kisoihin karsintalohkon kautta karmealla tavalla. Marraskuun karsintaottelut ovat enää harjoituspelejä kevättä varten, jolloin EM-jatkokarsinta tarjoaa uuden mahdollisuuden. Jos joukkueen ilme ei muutu siihen mennessä, voidaan kysyä, onko jo isompien muutosten aika.
Suomi munasi mahdollisuutensa edetä EM-karsintalohkosta ensi kesän EM-kisoihin lähes häpeällisellä tavalla. Ensin joukkue sai tukkaan karsintojen päävastustajalta Slovenialta Ljubljanassa 3-0. Häviäminen Slovenian tasoiselle maalle ei itsessään aiheuta syytä häpeään, sillä kyseessä on todella laadukkaista pelaajista koostuva joukkue, mutta Huuhkajien peliesitys oli asiaa yhtään kiertelemättä kauhea. Joukkuetta ei ole pitkään aikaan nähty yhtä pahoissa ongelmissa kuin lauantaina, vaikka kyseessä oli yksi suomalaisen jalkapallohistorian tärkeimmistä otteluista, johon oli kosolti aikaa valmistautua.
Kuten kapteeni Lukas Hradecký Slovenia-ottelun jälkeen totesi, Huuhkajat oli naiivi joukkue.
Naiiviuutta oli nähtävissä myös tiistaina Olympiastadionilla, kun Suomi petti faninsa toisen kerran putkeen häviämällä Kazakstanille 1-2. Jo ennen tätä maajoukkueikkunaa Markku Kanerva sanoi, että Kazakstan on joukkue, joka yksinkertaisesti pitää voittaa, jos haluaa EM-kisoihin. Lause oli jopa entistä enemmän totta Slovenialle hävityn ottelun jälkeen.
Hetken aikaa kaikki näyttikin hyvältä. Huuhkajien pelisuunnitelma oli onnistunut ja Suomi vei pelin virtausta miten tahtoi ensimmäiset 20-25 minuuttia. Robert Taylorin upea vapaapotkumaali toi kaivatun johtoaseman, mutta paikkoja olisi ollut useampaankin maaliin.
Avausjakson lopussa Kazakstan alkoi saada pelin juonesta kiinni, mutta Huuhkajien puolustus toimi yhtä erikoistilannenukahdusta lukuun ottamatta hyvin, eikä todellista vaaraa ollut. Toisen jakson alussa peli näytti vielä hyvältä, vaikka Daniel Håkans liittyi Nikolai Alhon seuraksi läpiajon mokanneiden pelaajien joukkoon. Maalipaikat olivat kuitenkin ehdottomasti Suomen puolella.
Sitten tapahtui jotain. Joko munatut maalipaikat alkoivat kiristämään pipoa tai sitten joukkueella ei yksinkertaisesti ollut kompetenssia vastata Kazakstaniin aktiivisempaan pelityyliin. Vierasjoukkue alkoi kuitenkin päästä niskan päälle, ja sai palkintonsa, kun pallo osui 72. minuutilla Richard Jensenin käteen ja tuomittiin pilkulle.
Kazakstanin tasoitusmaali oli pelitapahtumiin nähden epäoikeudenmukainen, mutta näitä sattuu jalkapallossa. Huuhkajien olisi pitänyt pystyä jatkamaan peliä tämän jälkeen normaalisti. Sen sijaan joukkueen itseluottamus katosi täysin, ja onnistuneita ratkaisuja tuntui pelin lopussa olevan harvemmassa kuin epäonnistuneita.
Kaikki kulminoitui varsinaisen peliajan viimeisellä minuutille kulmapotkusta tulleeseen Kazakstanin maaliin. Huuhkajat romahti täysin erikoistilanteiden puolustamisessa, jossa se on näissä karsinnoissa muuten ollut hyvä.
Anteeksiantamaton romahdus sai kotiyleisön aloittamaan buuauskonsertin pelin päättymisen jälkeen. Ei Kanervalla ja pelaajille silti syytä anteeksipyyntöön ole, koska kilpaurheiluun kuuluvat myös tappiot, eikä niitä voi alkaa pahoitella, mutta peiliin katsomisen paikka koko valmennusryhmällä ja joukkueella on. Kaksi anteeksiantamatonta romahdusta karsintojen kriittisimmillä hetkillä ei varsinaisesti kerro hyvää kieltä Suomen maajoukkueen kyvyistä tai henkisestä tasosta.
Mahdollisuudet EM-kisoihin karsintalohkon kautta olivat heikot jo ennen tiistaita, mutta nyt ne ovat käytännössä olemattomat. Kuten Hradecký Ylen haastattelussa pelin jälkeen kertoi, se juna meni jo.
Nyt onkin aika suunnata katseet kevään EM-jatkokarsintaan, johon Suomi pääsee, kiitos hyvien Nations Leaguen otteiden ja Skotlannin EM-kisapaikan. Marraskuun karsintaotteluita kannattaa enää kohdella lähinnä harjoitusotteluina kevään varalle.
Nyt tärkeintä on, että joukkueen henkinen kantti ja peliesitykset näyttävät keväällä siltä, että Huuhkajat taistelee aidosti pääsystä EM-kisoihin takaportin kautta. Kahta voittoa ei vaatia, kuten ei tappioitakaan voi vaatia pahoittelemaan, mutta hyvää ja rohkeaa pelaamista voi. Suomen on pystyttävä kevään ratkaisupeleissä parhaimpaansa, ja sen tietää myös nykyinen valmennusjohto.
Jos siihen ei pystytä, voidaan alkaa udella, onko juna mennyt jo muiltakin osin nykyisen maajoukkueen osalta.
Urheilutoimittaja
anders@sportnyhet.com
Jätä kommentti