Georgian kapteeni Guram Kashia kertoo, että pääsy EM-kisoihin oli hänen elämänsä ylpein hetki. Nyt joukkue ei kuitenkaan halua vain fiilistellä kisapaikalla, vaan myös menestyä turnauksessa, johon pääsyä georgialaiset odottivat 30 vuotta.

FRANKFURT, Saksa. Kolme vuotta sitten Suomi koki saman. Nyt on Georgian vuoro. Vajaan neljän miljoonan asukkaan maa tekee ensiesiintymisensä jalkapallon arvokisoissa, kun se kohtaa tiistaina klo 18:00 alkavassa ottelussa Turkin.

Georgian reitti jalkapallon EM-kisoihin oli kuitenkin merkittävästi erilainen Suomeen verrattuna. Joukkue ei ole käytännössä kertaakaan ollut edes lähellä saavuttaa kisapaikkaa perinteisten karsintojen kautta. Georgia kuitenkin pelasi itsensä jatkokarsintaan voittamalla oman lohkonsa Kansojen liigan C-sarjassa ylivoimaisesti. EM-jatkokarsinnoissa kaatui ensin Luxemburg ja sitten Kreikka rangaistuspotkukisan jälkeen.

Reilut neljä vuotta sitten historian ensimmäistä arvokisapaikkaa juhlineet Huuhkajien fanit voivat helposti eläytyä niihin tunteisiin, joita georgialaiset saivat kokea Nikoloz Kvekveskirin upotettua ratkaisevan rankkarin Kreikan verkkoon.

– Melkein pyörryin onnesta, Georgian kapteeni Guram Kashia sanoo nyt, päivää ennen arvokisadebyyttiään.

– Se oli parhaita muistoja, joita tulen uraltani saamaan, ja elämäni ylpein hetki. On todella erityistä, kun saa tehdä koko maansa ylpeäksi.

Georgian matka jalkapallon lilliputtimaasta arvokisoihin henkilöityy monella tavalla joukkueen 36-vuotiaaseen kapteeniin. Jo 15 vuotta sitten A-maajoukkueessa debytoinut Kashia kuuluu niihin, jotka ovat kokeneet Neuvostoliiton vallan ajan ja nähneet Georgian saavan itsenäisyytensä 1990-luvun alussa. Yhä suurempi osa maajoukkueen pelaajista on kuitenkin syntynyt joko myöhemmin 1990-luvulla tai 2000-luvulla, eikä näin ollen ole elänyt aikana, jona Georgia ei olisi ollut itsenäinen valtio.

113 maaottelua pelannut Kashia on saanut nähdä maansa ottavan ensiaskeliaan itsenäisenä valtiona, kasvavan ja kehittyvän sekä integroituvan kohti länsimaista maailmaa. Samalla hän on itse ollut mukana luomassa ja kasvattamassa georgialaista jalkapallokulttuuria ja nostamassa Georgian profiilia jalkapallomaana.

Kuten monelle nuorelle valtiolle, myös Georgialle jalkapallosta on ajan myötä tullut olennainen kansallisen itsetunnon ilmaisun väline. Kun kansa on jakaantunut kahtia – myötämielisesti länsimaistumiseen suhtautuviin ja venäläismielisiin – on jalkapallo ollut yhdistävä tekijä ja voimavara. Ensimmäistä arvokisapaikkaa on juhlittu kuin uutta itsenäistymistä.

– Jotkut ystävistäni uhrasivat paljon, yrittivät kerätä rahaa ja käyttää kaikki säästönsä, jotta voisivat ostaa lippuja meidän peleihimme EM-kisoissa. Georgialaiset rakastavat ja arvostavat jalkapalloa niin paljon. Olemme odottaneet arvokisoihin pääsyä 30 vuotta. Vihdoinkin olemme saavuttaneet tämän tavoitteen, ja se on todella tärkeää faneillemme. Me tiedämme sen, ja haluamme esiintyä eduksemme, Kashia sanoo.

Luonnollisestikaan kaikki halukkaat eivät ole pystyneet matkustamaan paikan päälle Saksaan katsomaan Georgian debytointia miesten arvokisoissa. Joukkue haluaa kuitenkin pelata täydellä sydämellä jokaiselle fanille, joka on seurannut sen taivalta vaikeuksien kautta EM-kisoihin.

– Olitpa sitten täällä tai Georgiassa, kun seisot joukkueemme takana, pelaajat voivat todella tuntea sen. Siitä olemme todella kiitollisia, Georgian ranskalainen päävalmentaja Willy Sagnol sanoo.

Selviytyminen EM-kisoihin Kansojen liigan kautta voi aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, sillä alempien sarjojen kisapaikkoja ei varsinaisesti jaeta rehellisen urheilullisen menestyksen perusteella. Georgian tarina on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miksi nykyinen systeemi alun perin luotiin: se tarjoaa myös pienemmille maille realistisen sauman unelmoida. Se muistuttaa, että ehkä urheilu ei aina olekaan niin vakavaa; ehkä sen onkin tarkoitus mahdollistaa juuri tällaiset hetket, juuri tällaiset tunteet.

– Rehellisesti, jos maa ei olisi unelmoinut tästä jo ennen maaliskuun EM-jatkokarsintoja, jos pelaajat eivät olisi osanneet unelmoida EM-kisoista jo ennen jatkokarsintoja, emme olisi tässä. Joskus ihmisten on ehkä vaikea ymmärtää realiteetit, mutta jos he unelmoivat, niin antaa heidän unelmoida. Se on massiivisen iso tuki pelaajillemme, Sagnol sanoo.

Jotkut unelmat on tehty tavoitettaviksi, kuten Georgiassa nyt hyvin tiedetään. Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuoli: jos pelkästään pääsy EM-kisoihin on niin iso asia, että sitä juhlitaan kuin mestaruutta, osataanko itse kisoissa tavoitella enää mitään?

– Joillakin pelaajilla oli ehkä vaikeuksia päästä kiinni takaisin arkeen maaliskuun jatkokarsintojen jälkeen, koska heillä oli tunteet edelleen pinnassa ja he elivät unelmaansa. Mutta unelmoinnin pitää myös loppua jossain kohtaa. Heidän piti jälleen oppia keskittymään siihen, mitä he tekevät päivittäin seurajoukkueissaan. Ja siitä puhuimme myös EM-leirityksen alkaessa. Ei se ollut helppoa. Mutta uskon, että nyt pelaajat ovat taas valmiita kilpailemaan, Sagnol kertoo.

Tiistai-iltana kapteeninnauha kädessään Georgian ensimmäistä kertaa jalkapallon EM-kisoihin johdattava Kashia ei usko, etteikö pelaajilla riittäisi nälkää hakea menestystä myös lopputurnauksesta. Juhlat kisoihin pääsemisestä on nyt juhlittu ja unelmat eletty todeksi. Seuraavaksi on aika luoda uusia unelmia, ja koittaa luoda uusia onnen hetkiä georgialaisille.

– Heti leirityksen alussa puhuimme siitä, että nyt on aika jättää tämä hyvänolon tunne, joka meillä oli karsintojen päättymisestä, taka-alalle. Sen juhliminen tässä kohtaa ei olisi oikein. Me olemme nyt täällä ja me haluamme olla kilpailukykyisiä ja me aiomme taistella niin kuin emme ole taistelleet koskaan aikaisemmin. Haluamme osoittaa, että me kuulumme tänne.


Espanja - Englanti