Ranska tarjoili juhannusaattona itselleen niin tutun näytöksen turnausjalkapallosta, kun se hyydytti ja hallitsi peliä Hollantia vastaan, ja varmisti pudotuspelipaikkansa 0-0 tasapelillä ilman sen suurempia fanfaareja.

Didier Deschamps todennäköisesti tiesi sen koko ajan. Huolimatta siitä, että hän kiusasi mediaa kryptisillä ja vihjailevilla kommenteillaan – joiden osittainen tarkoitus oli varmasti myös luoda pelkoa Hollannin leiriin – hän ei oikeasti missään vaiheessa aikonut peluuttaa Kylian Mbappéa D-lohkon huippukamppailussa perjantai-iltana.

EM-kisojen avauskierroksella nenänsä murtanut Mbappé oli kyllä Ranskan kokoonpanossa, mutta istui koko ottelun penkillä ilman mitään viitteitä siitä, että hänen päästämistään kentälle olisi edes harkittu. Deschamps ymmärsi, että tämä ei ole se peli, jossa hänen kannattaa riskeerata ykköstykkinsä vamman paheneminen.

Huolimatta siitä, että Hollannin ja Ranskan välinen peli oli yksi niistä otteluista, joka ympyröitiin kisaoppaista paksulla tussilla ennen turnauksen alkua – kenties osan mielestä jopa se kaikkein herkullisin pala lohkovaihetta – Deschamps tiesi aina, mikä tämä ottelu sisimmissään oli: vain tavallinen lohkovaiheen ottelu, joka ei vielä ratkaisisi hänen joukkueensa lopullista kohtaloa tässä turnauksessa.

Jälkiviisaana olisi helppo sanoa, että koko mediamylläkkä Mbappén pelikunnon ympärillä oli täysin turha. Olisihan tämä pitänyt arvata. Sillä niin Deschamps tekee. Päätös Mbappén peluuttamisesta on kuin koko hänen valmennustapansa pienoiskoossa.

Samaa varovaisuutta, samaa turnausjatkumoajattelua, oli Ranskan peliesitys Hollantia vastaan täynnä. Ihan kuten Deschamps tiesi, että tärkeämmät hetket odottavat Mbappéa tässä turnauksessa, koko Les Bleus tiesi, mitä sen tarvitsee tässä ottelussa tehdä, jotta turnaus jatkuu halutulla tavalla.

Ranska pelasi riskittömästi ja jopa korostetun konservatiivisesti. Se tuntui, jälleen kerran, hieman säästelevältä, jopa jotenkin aneemiselta. Ja silti se oli täysin tilanteen päällä koko ottelun.

Ranska on tällä hetkellä arvokisakone. Se ei säväytä, mutta se pelaa aina juuri sillä tasolla, millä sen tarvitsee.

Parhaiten tämä näkyi aivan ottelun alussa. Hollanti aloitti terävästi, aikeenaan selvästi haastaa yksi turnauksen suurimmista mestarisuosikeista toden teolla. Ronald Koemanin suojattien alkuminuuttien kombinaatiopelit antoivat lupauksia jopa koko tähänastisen turnauksen viihdyttävimmästä hyökkäyspelistä.

Heti avausminuutilla Xavi Simons lähetti hienolla jatkolla Jeremie Frimpongin täyteen vauhtiin. Leverkusenin laitapelaajan laukaus kuitenkin epäonnistui. Simons oli muutenkin Hollannin hyökkäyspelin keskiössä tavalla, jota monet Oranjen fanit ovat varmasti odottaneet. Etenkin, kun käytännössä kaikki maan nimekkäämmät keskikenttäpelaajat ovat loukkaantumisten takia sivussa näistä EM-kisoista.

Ranska antoi Hollannin viihdyttää yleisöä hetken, kun se katseli, opetteli, miten Hollanti otteluun lähtisi. Sen jälkeen se nosti itsensä pelin vaatimalle tasolle. Ja antoi Hollannille konkreettisen näytteen siitä, että se pystyy vastaamaan mihin tahansa haasteeseen Hollanti sille voikaan heittää.

Päivän kaunein kombinaatiopeli nähtiin nimittäin lopulta Ranskan joukkueelta, kun Adrien Rabiot ja Marcus Thuram tanssivat Hollannin viimeisen puolustuksen läpi luodessaan koko ottelun parhaan maalipaikan – jonka Antoine Griezmann, epätyypillisen ranskalaisesti, onnistui hukkaamaan potkimalla ohi pallosta.

Kaiken kaikkiaan Ranska oli avausjaksolla epätyypillisen huolimaton. Se esimerkiksi antoi Hollannille useamman puolivaarallisen vastahyökkäyksen, joista yhdestä Mike Maignan joutui venymään hyvään torjuntaan Cody Gakpon laukoessa.

Pelin edetessä ote alkoi kuitenkin siirtyä yhä vahvemmin Ranskalle. Kun kyttäilyn aika oli ohi – kun Ranska oli huomannut, että Hollanti pystyisi vahingoittamaan sitä – se lukitsi puolustuksensa ovet ja otti pelin kontrolliinsa.

Toisella jaksolla Ranska vei peliä ja Hollanti yritti pysyä kyydissä mukana. Vaikka ei Les Bleusin päättämässä vauhdissa mukana pysyminen lopulta kovin vaikeaa ollut. Ranska hidasti pelin tempoa, rikkoi pelin rytmiä ja teki kaikkineen ottelusta mahdollisimman hankalan Hollannille. Samalla se jaksoi rauhallisesti etsiä itse iskun paikkoja. Ja kun niitä tuli, se yleensä myös pääsi paikoille.

Tehoton viimeistely kuitenkin vesitti potentiaalisen voiton. Muilta osin Ranska teki melkein kaiken oikein. Se voitti pallonhallinnan selvästi, loi tuplasti enemmän maalipaikkoja kuin Hollanti ja oli maaliodottamalla mitattuna reilusti parempi joukkue. Edes se, että Hollanti onnistui iskemään yhden VAR-tarkastuksen jälkeen hylätyn maalin, ei muuta kokonaiskuvaa. Ranska vaikutti juuri siltä, että jos sen olisi tarvinnut yhtäkkiä tuoda peli tasoihin, se olisi siihen pystynyt.

Nyt Ranskalla ei ollut missään vaiheessa oikeasti todellista tarvetta tehdä maalia. Se tiesi koko ajan, että tasapeli olisi sille jatkon kannalta loistava tulos. Nyt se on jo varmistanut pudotuspelipaikkansa kahden ottelun jälkeen, ja voittaakseen lohkon sen tarvitsee päätöskierroksella vain voittaa lohkon selvästi heikoin joukkue Puola.

Eikä Hollantikaan enää toisella jaksolla maalia jahdannut. Sillekin riitti tasapeli, sillä myös sen pudotuspelipaikka on nyt käytännössä varma. Paikka kahden parhaan joukossa varmistuu, jos se ei häviä Itävallalle lohkon viimeisellä kierroksella.

Ottelun loppu näyttikin juuri siltä, miltä se voi näyttää, kun kaksi joukkuetta on tyytyväisiä tasapeliin. Se oli turnausjalkapalloa parhaimmillaan tai pahimmillaan. Tässä ottelussa ei pelattu voitosta, vaan luotiin asemia koko turnauksen voittoa ajatellen. Se oli kuin vaihtopenkillä istuva Deschamps, joka tietää, että hän voi heittää kehiin Kylian Mbappé, jos hänen tarvitsee. Mutta kun ei tarvitse.

Hollanti – Ranska 0-0 (0-0)


Espanja - Englanti